sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pumpulikakku / gluteeniton


Pumpulikakku on pehmeä, vanhanajan suosikkikakku. Kakun pehmeyden salaisuus on perunajauhoissa. Joissakin ohjeissa käytetään osaksi myös vehnäjauhoja, mutta sen pystyy tekemään myös ilman niitä, jolloin kakkua pääsee nauttimaan myös keliaakikot sillä lopputulos on gluteeniton.


Tein kakun pelkistä perunajauhoista. Käytin paistamisessa isoa n. 2.5 litran kahvikakkuvuokaani. Kakku nousi uunissa nätisti ja pysyi juuri ja juuri reunojen sisällä. Uunista ottamisen jälkeen kakku laski aika rajusti ja pelkäsin sen jääneen raa'aksi, vaikka tarkistin kypsyyden tökkäämällä pitkän tikun kakkuun ennen uunista poistamista. Kypsä se kuitenkin oli. Googletinkin kakun teon jälkeen vinkkejä kakkuun ja huomasin monella saman ongelman eli ilmeisesti pinnan laskeminen kuuluu ainakin jollain tavalla asiaan. Yksi asia mikä saattoi vaikuttaa, on se, että sekoittelin jauhot varovasti käännellen muna-sokerivaahdon joukkoon. Tällöin taikina jää ilmavammaksi, kuin rajummin sekoitettuna. Ilmava taikina myös nousee uunissa paremmin, ja vastavuoroisesti laskee uunista oton jälkeen, mikäli jauhoja ei ole tarpeeksi pitämään sitä kasassa. Pieni jauholisä (n. 0.5-0.75 dl lisää jauhoja) olisikin voinut auttaa tuohon ongelmaan. Tai se, että olisi hurauttanut jauhot joukkoon rajummin, kuten Liian hyvää-blogissakin tehtiin. Hmm. Pitääkin testailla! ;)


Kakun pinnasta tuli ihan hirvittävän näköinen. En tiedä poistinko kakun turhan aikaisin, sillä puolet kakun ja vuoan välissä olleesta kookoshiutaleista eli kakun pinta jäi vuokaan kiinni. Onneksi kyseessä oli vain kakun pintalla olevat hiutaleet ja kakku itsessään säilyi ehjänä. Tuo kuitenkin aiheutti sen, että kakku "piti" kuorruttaa kokonaan piiloon, eikä pelkästään päälle nosteltu kuorrutus riittänyt. Krahnutin varmuudeksi kakun pinnalta irtonaiset krömmäleet pois ennen kuorruttamista. Epäsiistihän siitä pinnasta tuli silti ja päälle heitinkin muutaman pihlajanmarjan peittämään pahimpia virheitä. Mutta koska kakku mutusteltiin omassa lähipiirissä, ei ulkonäön niin väliä ollutkaan. Pehmoista oli, mutta ehkä aavistuksen tiivimpää kuin olin kuvitellut. Johtunee tuosta ylempänä mainitsemastani asiasta, eli kakun lässähtämisestä. Vielä mä tämän teen toistamiseen ja ilman, että se laskeutuu! Kakun kuorrute on aikas makiaa, joten sen määrää kannattaa säädellä oman maun mukaiseksi.

Pumpulikakku

Isoon kahvikakkuvuokaan

Aineet:
4 pientä kananmunaa
3 dl sokeria
3.5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
250g kiehuvaa voita tai margariinia

Vuokaan lisäksi:
öljyä/muuta rasvaa
kookoshiutaleita tai korppujauhoja (gluteenittomia tarpeen mukaan)

Kuorrutus:
50 g voita
100 g sulatejuustoa
n. 3-4 dl tomusokeria
(raastettua sitruunankuorta)
2 tl vaniljasokeria

Ohje:
Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso kahvikakkuvuoka tarkasti. Voitelematon ja jauhottamaton kohta jää helposti kiinni vuokaan. 

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi vaahdon joukkoon varovasti käännellen. Kiehauta kattilassa voi (tai margariini) ja lisää kiehuvan kuumana taikinan joukkoon hyvin sekoittaen. Tässä vaiheessa voi sekoitella kunnolla, jotta rasva varmasti sekoittuu joukkoon, eikä jää kulhon pohjalle. Varo kuitenkin sekoittamasta niin paljon, että ilma karkaa muna-sokerivaahdosta. Kaada taikina hyvin voideltuun ja kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan.



Paista kakkua uunin alimmalla tasolla n. 45 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista sekä vuoan materiaalista, joten tarkkaile tilannetta ja tarkista kypsyys kun kakku vaikuttaa kypsältä. Älä kuitenkaan availe luukkua ennen kuin lähes koko paistoaika on kulunut, sillä tällöin kakku voi läsähtää.Kokeile kypsyys ensin kädellä kevyesti koittamalla. Jos kakku tuntuu kiinteältä (mutta tosi tosi pehmeältä), koita kypsyy varovasti vaikka pitkällä grillitikulla. Jos tikkuun ei tartu raakaa taikinaa, on kakku kypsä.

Kumoa kakku vasta kunnolla jäähtyneenä. Koristele jäähtynyt kakku tomusokerihunnulla. Kuorrute kannattaa levittää varovasti kapealla veitsellä. Itselläni ainakin lusikalla levittäminen oli tosi työlästä, sillä kuorrute tarttui lusikkaan kiinni ja veti samalla myös osan kakun pinnasta mukaan. Veitselläkään murusilta ei vältytty, mutta jälki oli siistimpää. Kuorrute tasottui vielä hieman itsekseen levittämisen jälkeen, eikä kaikki murut näkynyt enää niin hyvin.


Koristele ja nauti!

Vinkki:
* Kuulemani mukaan kakku irtoaa paremmin vuoasta, jos osan (0.5 dl) perunajauhoista korvaa vehnäjauhoilla. Tällöin kakku tosin ei ole enää gluteeniton.

* Taikinan voi halutessaan maustaa vaikka sitruunan kuoriraasteella

perjantai 28. marraskuuta 2014

Marmoroidut minttusuklaafudget piparminttuöljyllä / Marbled Mint Chocolate Fudge with Peppermintoil


Eräs blogini katsotuimmista ohjeista syksyn aikana oli marmoroidut minttusuklaafudget. Ne on todella helppo tehdä ja tosi ihanan makuisia. Fudgeihin tulee vain muutama aine; suklaiden ja kondensoidun maidon lisäksi tarvitaan vain piparminttuaromia. Ja Joulua ajatellen ne ovat tosi mahtava idea vaikkapa lahjaksi tai tarjolle Joulupöytään! Fudget muistuttavat maultaan pitkälki Pätkistä, mmm!

Jokin aika sitten sain lukijalta kysymyksen, voiko piparminttuöljyä laittaa aromin sijaan. Tuon testaaminen olikin ollut suunnitelmissa, mutta vihdoin nyt Joulun lähestyessä innostuin testaamaan sitä. Ulkonäkö ei onnistunut parin jutun takia (selityksen alempana) niin hyvin kuin edellisessä versiossa, mutta maku oli sitäkin parempi.


Piparminttuöljyllä sai fudgeihin ihanan voimakkaan piparmintun maun ja raikkauden, nam! Laitoin koko annokseen 15 tippaa eli noin 1.5 ml öljyä. Piparminttuaromilla samaan piparmintun makuun pääsee ehkä juuri ja juuri 3 tl kanssa.. Eikä maku siltikään ole näin aidolla tavalla raikas.

Jouduin hieman hakemaan sopivaa öljyn määrää, niin maun kuin koostumuksenkin puolesta. Alempaa vaihekuvistakin näkee, että ensin käytössäni oli isompi kattila, mutta se vaihtui kesken kaiken pienempään, koska ensimmäinen valkosuklaasatsi epäonnistui. Tähän oli syynä luullakseni se, että laitoin ensimmäiseen erään liikaa piparminttuöljyä, jolloin suklaaerä juoksettui ja rasva(?) erottui. Toisella kerralla vähensin piparminttuöljyn määrän 5 tippaan ja homma hoitui hienosti. Varmistin mintun maun lisäämällä tumman suklaan joukkoon öljyä reilummin. Kokonaisuudessaan piparminttu maistui sopivan voimakkaasti, enempää raikkautta en ainakaan itse enää kaivannut. Jälkimaku raikasti suun kivasti. Sen vuoksi nämä olisivatkin oikein oiva jälkiruoka vaikkapa juuri Jouluna raskaan aterian jälkeen :)


Tein tumman suklaamassan samaan aikaan kuin ensimmäisen valkosuklaaeränkin. Koska valkosuklaasatsi tuli tehtyä toistamiseen, joutui sulanut tummasuklaaseos odottelemaan hetken aikaa. Pidin sitä lämpimällä hellalla ja sekoittelin välillä pohjaa myöten ja se säilyikin siinä hyvin pehmeänä.

Valmiiden fudgepalojen pinta hieman halkeili (kuten kuvistakin näkee), enkä osaa varmaksi sanoa, vaikuttiko suklaaseoksen hellalla oleskelu tähän vai ei. Tosin valkosuklaaseoksella kävi samoin, eli röpelöiseksi jäi. Olikohan piparminttuöljyä joukossa kuitenkin liikaa, hmm.. Syyn uskoisin kuitenkin löytyvän siitä, että koska marmoroinnissa pitää olla todella vikkelä, tällä kertaa touhusin toinen käsi kamerassa ja otin vaihekuvia. Näin suklaaseokset ehtivät jähmettymään pinnasta liikaa, ennen kuin sain ne marmoroitua ja tasoitettua. Viime kerralla kamera oli muualla ja sain marmoroinnit tehtyä samantein. Toinen ulkonäkövika löytyy leikkauspinnasta. Ulkona alkoi tulla pimeää ja halusin ottaa kuvat luonnonvalossa. Leikkasin palat, kun ne olivat juuri ja juuri jähmettyneet, mutta eivät tarpeeksi kovat, jottai leikkauspinnasta olisi tullut täysin siisti.. Ja kuvatkin tuli otettua hätäiseen, joten ovat mitä ovat. Onneksi tällaisen pienet ulkonäköiseikat eivät vaikuta makuun. Ja makuhan oli aivan ihana ja suosittelen eh-dot-to-mas-ti kokeilemaan! :D


Marmoroidut minttusuklaafudget piparminttuöljyllä /
Marbled Mint Chocolate Fudge

Koosta riippuen n. 50-60 kpl
 
Aineet:
1 prk kondensoitua maitoa (ei kinuskiksi keitettyä)

250 g tummaa suklaata (n.50%) 
1 rkl voita
n. 10 tippaa piparminttuöljyä

150 g valkosuklaata
n. 5 tippaa piparminttuöljyä
(Punaista, rosen väristä tai vaikkapa vihreää pastaväriä 2-3 tippaa)
Ohje:
Vuoraa n. 20 x 20 vuoka leivinpaperilla. Rouhi suklaat pieniksi.

Ota esille kaksi kattilaa. Laita toiseen n. 2 1/4 dl kondensoitua maitoa sekä pilkottu tumma suklaa ja voi nokare. Laita toiseen kattilaan loput maidosta (n. 4/5 dl) sekä pilkottu valkosuklaa. Laita molemmat kattilat levylle ja lämmittele seoksia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen kunnes suklaat sulaa. Kun suklaat ovat sulaneet, lisää valkosuklaaseoksen joukkoon noin 5 tippaa piparminttuöljyä (ja pastaväriä). Sekoita tummaan suklaaseokseen noin 10 tippaa piparminttuaromia.
 
Toimi tämän jälkeen nopeasti. Ota tummasta suklaaseoksesta erilleen n. 2-3 rkl. Kaada loput vuokaan ja levitä nopeasti pohjalle. Levitä päälle valkosuklaaseos tasaiseksi kerrokseksi ja tiputtele sen päälle sivuun ottamasi tumma suklaaseos nokareittain. Vetele heti veitsellä pintaan kuvioita. Napauta vuokaa voimakkaasti pöytää vasten, niin pinta tasoittuu.


Jos pinta jää tästä huolimatta röpelöiseksi, laita päälle leivinpaperin pala ja tasoita kädellä painamalla. Laita jääkaappiin hyytymään n. 4 tunnin ajaksi tai kunnes levy on kokonaan jähmettynyt leikkaamista varten. Leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi.

 Säilytä fudget jääkaapissa. Fudget kestävät myös pakastamisen.

Vinkki:
* Kondensoitu maito on sokeroitua maitotiivistettä, jota löytyy tölkeissä useimpien markettien hyllyiltä. Usein ne löytyvät samasta paikasta missä on muutkin tölkit (eli mm. tomaattimurskan ja kookosmaidon lähettyvillä), mutta joissakin kaupoissa ne sijaitsevat leivontatarvikkeiden lähellä. Joskus olen löytänyt niitä myös kylmähyllystä (vaikka ne säilyvät huoneenlämmössä).

* Toimi todella nopeasti sen jälkeen kun olet saanut suklaat sulatettua. Seokset jämähtävät äkkiä, ja pinnasta tulee helposti röpelöinen. Ja leikkaa vasta, kun levy on kunnolla jähmettynyt, niin leikkauspinnasta tulee tasainen. Toisaalta, onneksi pienet ulkonäköhaitat eivät vaikuta ihanaan makuun :)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Testissä munaton piparkakkutaikina


Testailin viime vuonna ensimmäistä kertaa munatonta piparkakkuohjetta. Siinä ohjeessa kiehautettu voi-sokeri-mauste-seos vatkataan ilmavaksi ja lopputuloksena oli aivan ihania, rapeita pipareita. Halusin nyt kokeilla, onnistuuko taikina hieman helpomminkin, ilman ylimääräistä vatkausta.

Vatkaamattomuuden lisäksi testailin samalla myös taikinan tekemistä kahdella eri tavalla, sillä ajattelin tekotavan vaikuttavan koostumukseen: Ensimmäisen satsin tein keittämällä mausteita kattilassa muiden aineiden (paitsi jauhot ja sooda) kanssa. Näin sokeri suli taikinaan. Toisen taikinan tein lapsuudestani tutun luottoreseptini eli mamsellin piparkakkutaikinan mukaisesti eli hieromalla sokerin ja voin keskenään ja lisäämällä loput aineet sekaan. Lisäsin tähän toiseen taikinaan mausteita enemmän, sillä mausteiden kiehauttaminen tuo maut paremmin esille ja tässähän se jäi kokonaan välistä. Sokeri jäi tässä toisessa taikinassa hampaissa rouskuvaksi.

Taikinoiden käsiteltävyydessäkään ei ole selvästi havaittavaa eroa. Taikinan palat kauliintuvat parhaiten jääkaappikylmänä. Huoneenlämmössä taikina pehmenee nopeasti ja alkaa tarttua alustaan ja kaulimeen. Taikinaa kannattaakin ottaa pieni pala kerrallaan huoneenlämpöön ja pitää loput jääkaapissa. Kaulitessa alusta on hyvä pitää hyvin jauhotettuna ja tarkistaa aina välillä, että taikinalevy irtoaa alustasta.

Mielestäni valmiiden piparkakkujen koostumusten erot olivat pienet, mutta havaittavissa. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että olin itse tietoinen kumpi pipari on kumpaakin taikinaa ja näin ollen väänsin tuloksen mielessäni tiettyyn suuntaan. Ensi kerralla pitää ehdottomasti tehdä sokkoutettu testi ja napostella piparit silmät sidottuina. Tuloksena oli siis se, että siitä taikinasta, jossa voi ja sokeri hierottiin keskenään, tuli rapeampia pipareita. Ja niistä, joissa sokeri suli voin joukkoon, tuli sen sijaan aavistuksen kovempia.

Tämä teoria itseasiassa toimisi yks yhteen myös lusikkaleipäteorian kanssa. Mimmin keittiön tietopankin mukaan nimittäin lusikkaleivistä tulee kovempia, jos sokeri sulaa taikinaan sekä rapeampia ja mureampia, jos sokeri ei ehdi sulamaan. Näissäkin pipareissa tuo sama logiikka tuntui toimivan.

Entä olivatko nämä parempia kuin vuosi sitten tekemäni munattomat piparit? Jaa'a, tuohon on vaikea vastata, sillä paremmuus koostumuksen ja maun suhteen on henkilökohtainen juttu. Joku tykkää kovemmasta, toinen pehmestä, kolmas rapeasta. Jotkut haluavat kunnon makusirkuksen, toiset pitävät miedommista mausta. Tätä uutta ja sitä vanhaa ohjetta on muutenkin vaikea verrata luotettavasti, sillä edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Mutta muistikuvaani perustuen vanhalla ohjeella tulisi vieläkin rapeampia pipareita. Maultaan ne olivat näitä miedompia. Mutta hyviä toki niinkin.
 Itse pidin näiden mausta hurjasti, sillä pidän melko mausteisista pipareista. Toki ei haittaa, vaikka kardemummaa olisi ollut ripaus enemmän. Siitä tulee mahtava maku pipareihin. Ja koostumuskin oli mielestäni sopivan kovan rapea, siis siinä missä voi ja sokeri vain hierotaan keskenään. Kiehauttamalla tehdyssä rakenne oli makuuni liian kova, mutta ei sekään toki niin kova ole, että hampaat menisivät. Hyviä kuitenkin ja tekivät meillä hyvin kauppansa :)

Niin ja käsiteltävyydeltään tämä taikina ei ollut aivan niin ihanteellista kuin aiemman ohjeen taikina, vaan tuppasi tarttumaan helpommin pöytään. Mutta jauhoilla siitäkin selvittiin :)

Piparkakut (munattomat)

Aineet:
100 g voita 
1 dl sokeria
2 dl tummaa siirappia 
0.5 dl kuohu- tai vispikermaa
2 tl kanelia
0.75 tl neilikkaa
0.75 tl inkivääriä
0.5 tl kardemummaa
1/4 tl suolaa
1 tl soodaa 
5 dl (325 g) vehnäjauhoja

Ohjeet:
Kovemmat keksit:
Mittaa voi, siirappi, sokeri, kerma, kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma ja suola kattilaan. Kuumenna sekoitellen ja anna kiehahtaa. Siirrä levyltä ja anna jäähtyä. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattilan kylmää vettä sisältävään altaaseen.

Kun seos on jäähtynyt yhdistä sooda vehnäjauhoihin. Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin, kunnes jauhot ovat sekoittuneet kunnolla joukkoon. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa. Peitä taikinakulho ja nosta jääkaappiin kiinteytymään seuraavaan päivään.

Rapeammat keksit:
Hiero huoneenlämpöinen pehmeä voi ja sokeri keskenään puulusikalla. Sekoita joukkoon 1 dl siirappia ja sekoita hyvin. Lisää vielä 1 dl siirappia lisää ja sekoita kunnolla. Sekoita joukkoon vielä 0.5 dl kermaa.

Sekoita mausteet ja sooda vehnäjauhoihin. Kääntele vehnäjauhoseos joukkoon kunnolla. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa. Peitä taikinakulho ja nosta jääkaappiin kiinteytymään seuraavaan päivään.

 Taikinoiden käsittely ja muotoilu:
Ota taikinaa jääkaapista aina tarvittava määrä kerrallaan. Säilytä lopputaikinaa jääkaapissa. Painele taikinaa hyvin jauhotetulla pöydällä ohueammaksi. Kaulitse taikinasta ohut, noin 2-3 mm paksuinen levy. Kokeile välillä, ettei taikina ole tarttunut kiinni pöytään ja lisää tarvittaessa jauhoja taikinalevyn alle ja päälle. Varo kuitenkin lisäämästä jauhoja liikaa, ettei valmiista pipareita tule liian kovia.

Ota taikinalevystä kuvioita piparkakkumuoteilla tai leikkaa kuvioita veitsellä tai pizzaleikkurilla. Meidän tyttö sai parisen vuotta sitten ikiomat muotit, jotka ovat olleet ahkerasti käytössä. Tällä kertaa syntyi mm. tällainen ankkapipari.


Siirrä samankokoiset kuviot samalle uunipellille leivinpaperin päälle. Näin ne kypsyvät yhtä aikaa. Paista 200 asteessa koosta riippuen 5-10 minuuttia.

Vinkki:
* Mausteiden kiehauttaminen yhdessä voin kanssa tuo maut paremmin esille. Ohjeessa olevan mausteiden määrät on kiehautettavaan taikinaan. Jos teet piparitaikinan hieromalla voin sokeriin, niin laita silloin mausteita hieman enemmän, n. 1.3-1.5-kertainen määrä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Prinsessakakku


Sukulaistyttömme vietti 3-vuotispäiväänsä jokin aika sitten. Toiveena kakun suhteen oli prinsessa. Tytön äiti esitti toiveen tiarasta, valtikasta (vai mikä se heiluva sauva tikun päässä onkaan) ja timanteista. Ripauksella vaaleanpunaista syntyi tällainen prinsessatyylinen kakku.

Kakun makumaailma koostui lempikakkupohjastani ja täytteestä eli mehevästä suklaakakkupohjasta ja kinuski-puolukkatäytteestä. Aluksi hieman mietitytti kinuskin ja suklaan yhdistäminen, mutta ajattelin kirpeiden puolukoiden tuovan kakkuun raikkautta. Ja niin tapahtuikin. Yhdistelmä oli aivan ihana! Ja se sai kehuja myös muilta. Puolukoiden ja tummaan suklaan yhdistämistä testasin jo viime vuonna puolukka-brownies-leivosten muodossa ja ihastuin siihen jo silloin. Sama yhdistelmä toimi tässäkin todella hyvin. Jos vain pidät suklaasta, kinuskista ja ehkä vähän puolukoistakin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tällaista yhdistelmää! :)


Kakun päällä olevan tiaran tekemistä testailin muutamankin kerran ennen kuin sain pysymään sen koossa. Ensin tein tiaran tekemällä ohutta nauhaa ja kiertelemällä niitä tiaran malliseksi. Niistä tulikin kivannäköisiä, mutta eivät kestäneet siirtämistä vaan hajosivat käsiin. Kuivumisaika olisi saanut tietenkin olla pidempi, niin ehkä olisivat kestäneet paremmin. Nyt ehdin kuivattaa vain parisen päivää, eikä se riittänyt. Hankin lopulta CMC-jauhetta, jonka kovettaa massan nopeampaa. Narumallisia tiaroita en kyllä CMC:n jälkeen kokeillut, sillä massaa oli CMC-lisällä vaikea työstää käsin ja se hajosi muruiksi. Marsipaanipuristimella olisi ehkä saattanut onnistua paremmin ja nopeammin. Mutta tällainen tiarasta tuli tällä kertaa.



Prinsessakakku

n. 24 cm vuokaan

Pohjana:

Täyte:

Kuorrutus:
Värjäykseen pastavärejä

Koristeet:
Tiara ja valtikka sokerimassan ja kaulintamassa sekoitusta, joukossa hieman CMC-jauhetta
(koristeina nonparelleja)
Kakun päällä syötäviä timantteja


Nuo syötävät timantit olivat kiva lisä ja toivat kakkuun kaivattua prinsessamaista kimalletta. Timantit näyttivät ensalkuun kovilta, mutta yllätyin, että ne olivatkin ihanan pehmeitä.


ONNEA VIELÄ KERRAN I.A.!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Masukakku


Lupauduin (= tarjouduin) tekemään ystäväni vauvakutsuille kakun. Pari päivää ennen juhlia päähäni pälkähti mielikuva kakusta ja mahasta, ja sehän piti toteuttaa. Tällainen siitä tuli :) Kakun jo ollessa matkalla juhlapaikalle, huomasin että tyttö olisi kaivannut hieman poskipunaa; tuleva äiti on melko kalpea. Ehkä se kuitenkin jo tällaisella vatsalla on melko luonnollistakin ;)

Vatsasta löytyi gluteeniton suklaakakkupohja, suklaamoussea, kinuskia ja suolapähkinöitä. Mmmm, kakku oli makeaa kuin karkki, mutta hyvä karkki, hieman Snickersmäinen.


Kakunteosta on vierähtänyt jo sen verran aikaa, että olen tämän jälkeen ehtinyt testaamaan ja kehittämään erilaisia gluteenittomia kakkupohjia, joista osa on vielä tätäkin parempia. Tai riippuu millä mittarilla paremmuutta mitataan. Ehkä on oikeampi sanoa, että tämän masukakun kakkupohja ja esimerkiksi pähkinä-suklaakakun kakkupohja ovat vain erilaisia, molemmat omalla tavallaan hyviä. Ei tämäkään siis huonoa ole ja pohjan suuri etu on siinä, että se sopii hyvin tilanteisiin, joissa kakkupohja pitää saada nopeasti tehtyä ja myös jäähdytettyä. Aikataulullisten ajatusten lisäksi eroja löytyy myös rakenteesta. Mehevän pähkinä-suklaakakun pohja on itsessään jo niin kostea ja suussa sulava, että sitä ei missään nimessä tarvitse kostuttaa. Rakenne siinä saattaisi olla tälläiseen muotokakkuun liiankin pehmeä, kun taas tämä pohja pysyi paremmin muodossaan.

Tässä kakkupohjana toimii siis perunajauhoista + tummasta kaakaojauheesta tehty kääretorttupohja. Yleensä tuollainen pohja on helposti melko kuiva, joten ripottelin pohjan päälle extrana suklaarouhetta ja se mehevöittikin pohjaa mukavasti. En kostuttanut pohjaa erikseen mitenkään ja se oli siitä huolimatta mehukkaan oloinen, varsinkin tuhdin suklaamoussekerroksen kanssa syötynä. Silti pieni kostutus ei tekisi sille lainkaan pahaa..

Koska kakusta löytyi suklaata, kinuskia, suklaata, pähkinöitä ja suklaata, on varmaan sanomattakin selvää minkälainen makupakkaus kakku oli sisältä. Kakun sisuksesta en saanut kuvaa, mutta kokosin kakun täyttövaiheessa jääneet jämät lasiin (kuva alapuolella). Siitä saa hieman käsitystä kakun sisällöstä :)


Tällaisesta tuleva äiti saa hyvin energiaa tulevaa varten, sillä kaloreita kakusta ei puutu ;) Makua ja makeutta riitti ja pieni pala kakkua oli hyvä lopetus kutsuilla nautitulle aterialle.

Masukakku

n. 20 hlön kakku

Pohja (näitä tarvitaan kaksi):
4 kananmunaa
1 ¾ dl sokeria
 1 dl perunajauhoja 
0.75 dl kaakaojauhetta
0.75 dl mantelijauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
75 g tummaa (50%) suklaata hienoksi rouhittuna

Täyte:
250 g tummaa suklaata
1 muna
2.5 dl Flora Vispiä
2.5 dl Flora Kuohua
0.5 dl tomusokeria

Väliin myös:
vajaa 1 prk kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
n. 1.5 dl suolapähkinöitä

Kuorrutus sekä jalat ja vartalon yläosa:
Valkosuklaamassaa

Ohje:
Tee kakkupohja. Laita uuni lämpeämään 225 asteiseksi. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään (ei suklaata). Siivilöi ne muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti nuolijalla käännellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi.

Rouhi suklaa (75 g) veitsellä melko pieneksi rouheeksi. Ripottele pohjan päälle tasaisesti joka puolelle. Paista pohjaa 225 asteessa n. 8-10 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kiinteältä, mutta pehmeältä eikä keskelle tökättyyn tikkuun tartu taikinaa. Poista pohja leivinpaperin avulla pois pellin päältä ja suojaa pohja hyvin, ettei se kuivu. Tee toinen pohja samalla tavalla.

Valmistele kakun kokoamista varten pyöreäpohjainen kulho vuoraamalla se kelmulla. Laita kelmua niin pitkät siivut, että ne ylettävät reilusti kulhon reunojen yli.

Tee suklaamousse. Vatkaa Flora Vispi ja Kuohu vaahdoksi. Pilko suklaa kulhoon ja sulata mikrossa varovasti n. 20 sekuntia kerrallaan välillä sekoittaen. Vatkaa muna suklaan joukkoon voimakkaasti vatkaten esim. sähkövatkaimella. Ole nopea, sillä suklaa alkaa jämähtää todella äkkiä, jollet sekoita munaa joukkoon nopeasti. Vatkaa suklaa-munaseos vispatun Vispin joukkoon. Maista ja lisää halutessasi vielä hieman tomusokeria.

Kokoa kakku. Leikkaa kakkupohjasta kulhon pala, joka on suunnilleen halkaisijaltaan kulhon yläreunan kokoinen (esim. n. 20 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä pala). Avaa kinuskiksi keitetty kondensoitu maito. Ota reilu puoli tölkillistä kinuskia lautaselle ja lämmitä mikrossa muutamia sekunteja, kunnes kinuski pehmenee helpommin levitettäväksi. Levitä ohut kerros kinuskia leikatun pohjapalan päälle. Nosta se pohjapala kulhon pohjalle. Ripottele päälle pähkinöitä ja levitä ohut kerros moussea.

Jatka samalla tavalla toinen pohjapalan kanssa, kunnes kulho on täynnä. Nosta viimeiseksi kulhon päälle kakkukerros. (Kulhoon meni minulla 4 pohjapalaa eli 3 täyteväli). Nosta reunoilla roikkuvat kelmun palat päälle. Laita kulhon päälle kevyt paino ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi. Tee valkosuklaamassa valmiiksi viimeistään edellisenä päivänä ennen kuorruttamista.

Kippaa hyytynyt kakku kulhosta tarjoilulautaselle ja poista kelmut. Vuoraa ja koristele valkosuklaamassalla

Vinkki:
* Ylimääräisistä kakkupohjapaloista ja täytteistä saa ihanat jälkiruoka-annokset.

* Itse jätin pohjan kostutuksen väliin, mutta sen voisi kevyesti kostuttaa vaikkapa vaniljamaidolla.






torstai 20. marraskuuta 2014

Sipulinen lohipiirakka


Välillä taas suolaista hyvää. Tein tämän piirakan jo alkusyksystä, mutta kaiken makean herkuttelun keskellä se on jäänyt julkaisematta. Niin hyvää tämä kuitenkin oli, että pakkohan tämä on julkaista :) Tarjosin piirakkaa kuopuksemme 2-vuotisjuhlissa ja kyllä maistui.


Nuo piirakan pinnalla olevat ruskeat kasat on taikinasta lehtimuotilla otettuja paloja, ja niiden tarkoitus oli kuvata syksyn lehtiä. Voitelin palat vasta kun ne olivat piirakan päällä, ja voitelu oli tässä vaiheessa hankala suorittaa lehtien reunoja myöten. Koristeet saivatkin väriä vain siihen missä munaa oli eli lehtien keskelle. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin saattaa siellä lehtien vaaleat reunatkin vilahdella :)


Piirakan pohjana oli taas lempitaikinani eli rahkavoitaikina. Tällä kertaa tein taikinasta vieläkin rukiisemman ja pohja sopikin täytteen kanssa yhteen todella hyvin. Maukas, herkullinen, ihanan lohinen piirakka, nam!

Sipulinen lohipiirakka

n. 20 x 30 cm (irtopohja)vuokaan

Pohja:
2/3 annosta rukiista rahkavoitaikinaa (jauhoina 3 dl ruisjauhoja, loput vehnäjauhoja)

Täyte:
1 pieni punasipuli
100 g purjoa viipaloituna 
200 g valkosipulituorejuustoa
200 g kermaviiliä
3 munaa
mustapippuria
400 g lämminsavulohta perattuna
ripaus (n.1/4 tl) suolaa

Voiteluun:
muna

Ohje:
 Tee rahkavoitaikina ohjeen mukaan valmiiksi jo edellisenä iltana tai viimeistään 3 tuntia ennen leivontaa. Kaulitse jääkaapissa kovettunut taikina hieman vuokaa isommaksi levyksi. Nosta taikina vuoan päälle ja painele kevyesti pohjalle ja reunoille. Leikkaa reunan yli tuleva taikina pois. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Laita  uuni lämpeämään 200 asteeseen. Hienonna sipuli. Huuhdo purjo ja leikkaa siitä ohuita suikaleita. Laita sipuli ja purjo kulhoon ja sekoita joukkoon tuorejuusto, kermaviili ja munat sekä mausta mustapippurilla. Perkaa lämmin savulohi ja lisää kevyesti sekoitellen muun täytteen joukkoon. Tarkista suolaisuus ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Ota vuoka jääkaapista ja kaada täyte vuokaan.

Kaulitse ylijäänyt taikina ohueksi ja leikkaa siitä muotilla koristeita. Voitele piirakan reunat ja taikinasta tehdyt koristeet kevyesti munalla. Laita voidellut koristeet piirakan pinnalle. Paista 200 asteessa alatasolla n. 35-40 minuuttia. 

Vinkki:
* Piirakka on hyvä paistaa alatasolla, sillä sen on tarkoitus on varmistaa pohjan kypsyminen. Toinen keino on esipaistaa pohjaa ennen täytteen lisäämistä n. 15 minuuttia.

* Jos pinta näyttää kovin vaalealta paistamisen loppupuolella ja haluat siihen enemmän väriä, voit nostaa vuokaa keskitasolle saamaan väriä pintaansa.

Kuka onkaan ehtinyt näpelöimään kakkulapiota tahmaisin sormin.. ;)

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kinuskiset suklaa-viipalepikkuleivät / munaton


Monissa blogeissa on jo käyty käsiksi Joulun leivonnaisiin. Niin myös meillä. Viime viikonloppuna tuli toistamiseen leivottua Jouluaiheisia juttuja, mutta kiireet töissä ja kotona ovat verottaneet blogiaikaani niin paljon, että noita uusimpia ei nyt ihan lähipäivinä nähdä täällä blogin puolella. Muutama syksyn aikana tehty leivonnainen on vielä bloggaamatta, ja yritänkin saada postattua muutaman vanhemman herkun ennen ensi vuoden puolelle siirtymistä. Näiden keksien lisäksi on tulossa ainakin muutamat kakut, mutta tosiaan niiden jälkeen voisim siirtyä pikku hiljaa ihaniin Joulun tunnelmiin.. :)

Viipalepikkuleivät ovat ihanan helppoja ja nopeatekoisia. Taikinan aineet vain sekoitetaan keskenään, taikina muotoillaan pötköiksi pellille, paistetaan ja leikataan paloiksi. Taikinaan voi lisätä melkein mitä haluaa tai jättää lisäämättä ylimääräiset lisukkeet ja nauttia pelkistä rapeista kinuskikekseistä. Aiemmin olen tehnyt viipaloituja keksejä paahdetulla mantelilla ja ne olivat tosi herkkua. Tällä kertaa kekseissä maistui suklaa ja hieman myös kinuski :)


Muutin samalla myös taikinan rakennetta sen verran, että kekseistä löytyi hyvin puruvastusta. Tarjoilin keksejä kuopuksemme juhlissa ja tekivät hyvin kauppansa, erityisesti lapset tuntuivat nappaavan näitä mielellään käteensä. Olivat omastakin mielestäni tosi hyvän makuisia, vaikka oisivat ehkä aavistuksen parempia hieman ohuempina :) 



Viipalekeksejä tehdessä voi lapsetkin ottaa mukaan puuhaan taikinan sekoittelussa. Ja vähän isommat pystyy myös leikkaamaan paistetut keksilevyt viipaleiksi. Mutta ei vaikka lasta keksien tekeminen ei kiinnosta, niin niiden syöminen sujuu vähän liiankin helposti. Ainakin meillä lapset osallistuivat erittäin mielellään valmiiden keksien syömiseen :)

Kinuskiset suklaa-viipalepikkuleivät

Aineet:
100 g leivinmargariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0.5 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria
2.75 dl vehnäjauhoja
50 g suklaata (laitoin maitosuklaata ja tummaa suklaata)

Ohje:
Sulata rasva. Sekoita joukkoon sokerit. Sekoita jauhoihin sooda ja vaniljasokeri. Kääntele kuivat aineet rasva-sokeri-seokseen. Pilko suklaa pienemmäksi ja kääntele myös se taikinan joukkoon. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa, jotta siitä ei tule sitkoista. Muotoile taikinasta 2-3 kpl n. 40 cm pötköä ja litistä niitä hieman littanammiksi. Keksit leviävät uunissa jonkin verran, joten jätä niille leviämisvaraa.

Paista 200 asteessa n. 12 minuuttia, kunnes pinta on hieman halkeillut. Leikkaa keksit heti kuumina vinottain palasiksi, sillä ne kovettuvat jäähtyessään.

Alla vasemman puoleisessa kuvassa keksit ovat juuri menossa uuniin. Keskimmäisessä kuvassa keksit on juuri napattu uunista ja viimeisessä kuvassa kuuma pötkö leikattiin äkkiä palasiksi ennen kuin taikina kovettui. 



Vinkki:
* Tein kaksi keksitaikinapötkä ja kekseistä tuli melko paksuja. Keksit ovat melko kovia, joten ne olisivat ehkä aavistuksen parempia ohuempina. Suosittelen tekemään 3 taikinapötköä ja painelemaan ne vieläkin ohuemmiksi, mitä itse tein.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Tuorejuusto-brownieskakku


Tässä isänpäivän kahvikuppi-kakku-postauksen yhteydessä mainitsemani tuorejuusto-brownies-kakun ohje. Kakku ei siis ensimmäisellä yrittämällä onnistunut mieleni mukaan, ja suurin osa kakusta päätyi suoraan roskiin. Asia jäi harmittamaan niin paljon, että muokkasin ohjetta hieman, tein sen uudestaan. Nyt kakusta tuli, hmm, sanoisinko todella hyvä. Pehmeän kostean tahmainen suklaa-browniespohja sai päälleen miedosti sitruunaisen tuorejuustokerroksen. Kyllä maistui!

Tuo ylempänä oleva kuva on ensimmäisestä kakusta. Alla aamun kiireissä räpsästy kuva paremmasta versiota. Uudessa versiossa kakussa oli paksumpi brownieskerros ja hieman ohuempi tuorejuustokerros, tosi sopivassa suhteessa. Ajatuksena oli laittaa suklaahöylällä höylättyjä suklaalastuja kakun päälle yhtä paljon kuin ensmäisessä versiossakin, mutta kummasti ne lastut katosivat jonnekin parin päivän aikana ;)



Pohja oli ihanan tahmainen, hieman mutakakkumainen. Tuorejuustokerroksen sitruuna ei maistunut selvästi, mutta se toi muuten melko makeaan ja täyteläiseen suklaan makuun kivaa raikkautta. Tosi hyvä kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Vein loppukakun töihin ja siellä se upposi hetkessä; päästyäni lounaspöydän ääreen kakusta oli jäljellä hyvin olematon siivu.


Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun auringonvaloa on tarjolla ihan harmittavan vähän. Haluaisin ottaa kuvat luonnonvalossa, mutta töiden takia se ei onnistu keskellä viikkoa, vaan kuvaukset pitää yrittää sijoittaa viikonloppuihin. Tämä kakku ei odottanut viikonloppua, vaan päätyi kuviin alkuviikosta. Piti siis tyytyä keinovaloon. Äh, värit on mitä on, mutta toivottavasti pystytte kuvan perusteella kuvittelemaan sen tahmaisen ja ihanan täyteläisen suklaisen maun! ;)


Tuorejuustokakku-brownieskakku

n. 20 cm irtopohjavuokaan

Brownies-kerros:
100 g voita
100 g tummaa (50%) suklaata
1.25 dl sokeria
1.25 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
0.75 dl maitoa (tai vahvaa kahvia)
2 munaa
0.75 dl tummaa kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Juustokakku-kerros:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 dl sokeria
0.5 rkl vaniljasokeria
2 munaa
2 rkl sitruunanmehua

Ohje:
Sulata voi ja suklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Vatkaa joukkoon sokeri, fariinisokeri, vaniljasokeri ja maito. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita seokseen myös kaakaojauhe. Sekoita leivinjauhe ja suola vehnäjauoihin ja kääntele muuhun seokseen, älä kuitenkaan sekoittele enempää kuin tarpeen.

Kaada taikina voideltuun n. 20 cm irtopohjavuokaan. Paista 170 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pohja on reunoilta kiinteytynyt, mutta keskeltä vielä raaka. Keskustan on hyvä olla kuitenkin sen verran kypsä, että se pystyy kannattelemaan päälle tulevan tuorejuustokerroksen painon. Ota pohja pois uunista ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen.

Sekoita juustokakku-kerroksen aineet keskenään ja kaada varovasti vuokaan pohjan päälle. Jatka paistamista 150 asteessa n. 40-45 minuuttia, kunnes pinta on juuri ja juuri hyytynyt. Kakku on valmis, kun se on reunoilta jähmettynyt, mutta hyllyy keskeltä vielä hieman.

Irroita kakku reunoilta terävällä kapealla veitsellä heti uunista ottamisen jälkeen. Anna kakun jäähtyä rauhassa vuoassaan muutama tunti ja siirrä jääkaappiin jäähtymään vielä ainakin yön yli.

Vinkki:
* Sitruuna ei maistu tuorejuustokerroksessa juurikaan. Voit vahvistaa sitruunan makua raastamalla joukkoon sitruunan hienoksi raastettua kuorta. Sitruuna ja suklaa sopivat hyvin yhteen.



perjantai 14. marraskuuta 2014

Järisyttävän hyvä sitruuna-juustokakku / ilman liivatetta


Eräs blogini suosituimmista ohjeista on pitkään ollut Helppo sitruunainen juustokakku ilman liivatetta. Eikä ihme, tuo onkin mielestäni oikein hyvä ohje sekä maun, helppouden ja liivatteettomuutensa takia  Olen saanut erilaisia kysymyksiä tuohon juustokakkuun liittyen. Yksi kysymys kuului, voiko alkuperäisohjeessa käytetyn mascarponen korvata tavallisella tuorejuustolla. Myös muutama on ollut kiinnostunut siitä, vatkataanko kerma vaahdoksi vai ei.

Tuossa aiemmassa ohjeessa kermaa ei vatkattu vaahdoksi, joten pitihän sitä vatkaamista testata. Tällä kertaa myös mascarponen tilalla on tuorejuustoa. Ja nyt teitä varmaan kiinnostaa miten kävi. Veikö tämä voiton vai ei. No, minusta vei! Tilanne tämän kakun hyväksi on 10-0! Itseäni lainatakseni eli ensimmäiset sanat jotka nousivat mieleen ensimmäistä palasta maistaessani: Törkeän Hyvää!


Täyte on ihan mahdottoman pehmeä, silkinsileä, suussasulava ja juuri sopivasti sitruunainen. Se oli selvästi moussemaisempi, eikä niin raskaan tuntuinen kuin edeltäjänsä. Aivan ihanaa! Rapea valkosuklainen pohja täydensi makumaailmaa. Aivan ihanaa! Hei, tuliko tässä jo toistoa. Sanoinko jo kakun olleen aivan ihanaa!?! ;)


Pohjaksi päätyi Marie kekseistä ja valkosuklaasta tehty rapean maukas pohja. Yleensä en edes välitä Marie-kekseistä, mutta johonkin niitä oli tuhottava. Esikoinen nimittäin sai läjän Marie-keksejä synttärilahjaksi ja siitä lähtien ne ovat lojuneet kaapissa. Osa toki tuli hukattua mokkapusujen pohjaksi. Mussutin Marie-keksejä valkosuklaan kanssa yhdessä edellisenä päivänä ja pidin yhdistelmästä kovin. Kakunteko hetkellä sainkin mielestäni loistoidean. Koska meillä ei sillä hetkellä ollut muitakaan keksejä, Mariet saivat mennä pohjaan. Jotain makua ne kuitenkin kaipasivat, ja mikäs sen parempi pari kuin juuri valkosuklaa.. Rapeaa keksit ja valkosuklaan makeus, nams! Marie-keksithän ovat pelkiltään syötynä, noh, kiltisti sanottuna suhteellisen mauttomia. Valkosuklaa sopii niihin kuin nenä päähän. Pohja toimi kakun pohjana tosi hyvin.


Tässä tulee siis kilpailija edelliselle ohjeelle. Miten on, onko tämä parempaa, vai huonompaa kuin edeltäjänsä? Verratessani näitä kahta versiota, nostan kaikki sormet ja varpaat pystyyn tämän version puolesta. Tekisi mieli melkein sanoa, että tämä kakku oli maailman paras juustokakku ikinä. Maailman parhaaksi kehuminen on aina hiukan uhkarohkee, mutta ehkä uskallan tehdä sen, sillä myös kaverini, joka pääsi maistamaan kakkua, oli täysin samaa mieltä! Aivan järkyttävän hyvää ;) Testailkaa tekin ja kertokaa mitä mieltä olette :)

Sitruunainen juustokakku ilman liivatetta

n. 20 cm irtopohjavuokaan

Pohja:
15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte:
2.5 dl Flora Kuohua (tai kuohukermaa)
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1.5 dl sokeria
n. 4 rkl (1 sitruunan) sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori 

Ohje:
Rouhi Marie-keksit pienemmiksi. Laita ne esimerkiksi kestävään pakastepussiin ja runno pussia kunnolla ja hakkaa vaikka lihanuijalla, kunnes keksit ovat murskaantuneet pienemmäksi. Keksejä ei tarvitse saada ihan hienoksi, vaan riittää, että ovat hieman pienempää murskaa. Isommat kökkäreet jäävät kivoiksi rapeiksi sattumiksi. Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon.

Voitele n. 20 cm irtopohjavuoka kevyesti. Keijun Spray on tähän tarkoitukseen todella kätevä. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levittele tasaisesti pohjalle.


Voitele irtopohjavuoan reunat (tai vuoraa vuoan reunat piirtoheitin- tai reunakalvoilla ja voitele kalvot). Voitelu auttaa kakkua irtoamaan siististi.


Vatkaa Flora Kuohu (tai vispikerma tai kuohukerma) vaahdoksi. Pese sitruunan kuori todella hyvin. Raasta kuori pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehut talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, hieman sokeria, sitruunan mehua n. 4 rkl ja sitruunan raastettu kuori. Maista ja lisää sokeria makusi mukaan. Täytteen koostumus on tässä vaiheessa kuohkean moussemaista, mutta melko vielä löysää.


Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Itse laitoin kauhalla nostellen, sillä pelkäsin pohjamurujen lähtevän liikkeelle, mutta hyvin tuntuivat pysyvän pohjalla. Laita vuoka jääkaappiin ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.


Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat (ja reunakalvot).


Koristele esimerkiksi sitruunan raastetulla kuorella. Nyt kakku on valmis nautiskeltavaksi. Nam! :)

Vinkki:
* Kekseinä voi käyttää myös vaikka digestive-keksejä ja muita ei-kovin-makeita keksejä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...