tiistai 27. toukokuuta 2014

Itsetehty Daim tarhatädeille

Tein esikoisen tarhan tarhatädeille kevätjuhlan kunniaksi hieman omatekoisia Daimeja. Käytin vanhaa hyväksi havaitsemaani ohjetta. Kaikki ei kuitenkaan menny aivan niin kuin piti. Keittelin krokanttimassaa liian miedolla lämmöllä ja siihen nähden liian vähän aikaa, ja koostumus jäi venyväksi, hieman toffeemaiseksi. Huomasin tämän jo massan levitysvaiheessa, joten päätin samantein testailla myös toista ohjetta. Siitä tuli selvästi rapsakampi, mutta oli ehkä hitusen liian toffeemainen sekin. Lisäksi päälle tuleva suklaa oli hieman liian lämmintä levitysvaiheessa, joten siitä tuli harmaa.. Maku oli molemmissa kuitenkin todella herkullinen. Tarhassa Daimeja (ohje II) kehuttiin ja myös töihin viemäni jämäpalat (sekä ohje I että II) katosivat rasiasta melko nopsaa tahtia..


Suunnitelmani oli tehdä myös piparminttupipareita, mutta kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vaan piparitkin meni ihan pipariksi. Päivä vaikutti olevan siis taas niitä päiviä, jolloin olisi saanut pysyä kaukana keittiöstä. Paitsi... Tein piparminttupipareiden sijasta maapähkinävoikeksejä. Niihin epäonni ei ylettynyt, vaan niistä tuli aivan mahdottoman hyviä, pehmeitä, maapähkinäisiä pikkupaloja! :) Laitan niidenkin ohjeen myöhemmin, tässä ensin nämä kaksi Daimin ohjetta. Ja nämä ovat siis oikeasti hyvänmakuisia, ja koostumuksenkin saa sopivaksi, kun malttaa keitellä tarpeeksi pitkään.


Itsetehty DAIM I

Ensimmäinen DAIM-versio on vanha tuttu ohje. Lopputulos on herkkullinen ja loppujen lopuksi se  on todella helppo ja nopea. Pari kertaa olen ollut hieman kärsimätön ja keitellyt seosta kovalla lämmöllä, jolloin massa on ehtinyt hitusen kärvähtämään, mutta koostumus on ollut siitä huolimatta oikein hyvä. Tällä kertaa otin varovaisemmin ja keittelin seosta erittäin miedolla lämmöllä ja pidin kattilassa varmuudeksi lämpömittaria, jotta näkisin missä lämmössä seos alkaa irtoilemaan kattilan reunoilta (tällöin massa on siis valmista). Kun krokanttimassa alkoi juuri ja juuri irtoamaan, mittari näytti aika tarkkaan 120 astetta ja kaadoin massan leivinpaperin päälle. Tajusin jo tuossa vaiheessa, että massaa olisi voinut keitellä ehkä vielä minuutin kauemmin, jolloin massa olisi irronnut vielä selvemmin ja jotta koostumuksesta tulisi hieman enemmän Daimimaisempi, eikä vain sitkeää toffeeta. Hyvänmakuista tämä kuitenkin oli!

Aineet:
90 g voita
0.9 dl tummaa siirappia
2 dl sokeria
2 dl mantelijauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
200g maitosuklaata sulatettuna 
 
Ohje:
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sekaan siirappi, sokeri, mantelijauhe ja kaakaojauhe.
Keitä seosta miedolla lämmöllä n. 15-20 min. koko ajan sekoittaen. Massa on valmista kun se irtoaa kattilan reunoilta (otin massan pois levyltä, kun se alkoi juuri ja juuri irrota reunoilta, massa oli tällöin n. 120 asteista. Edit. 5.10.2016 Jos käytät lämpömittaria, keitä massa vieläkin kuumemmaksi eli n. 134 astetta, niin lopputulos on rapeampi. Paras tarkistuskeino on kuitenkin kylmä vesi. Kun massa irtoaa kattilan reunoilta, tiputa tippa massaa kylmään veteen ja maistamalla nokaretta muutaman sekunnin päästä. Jos se on sitkeää, keittele seosta vielä minutti tai pari lisää. Kun kylmään veteen tiputettu tippa kovettuu hetkessä rapeaksi, voi jatkaa alla olevalla tavalla).

Kaada seos leivinpaperille. Aseta toinen leivinpaperi massan päälle ja kauli ohueksi, n. 35 x 35 cm levyksi. Anna jäähtyä ja kovettua. Kun massa on kovettunut kunnolla, sulata maitosuklaa ja levitä levyn pinnalle. Voit halutessasi vetää suklaaseen urat haarukalla tai kakkuraapalla..
Anna levyn kovettua muutama tunti. Taittele tai leikkaa paloiksi.


Itsetehty DAIM II

Toinen Daim-ohjeen löysin netistä. En tiedä ohjeen alkuperää, sillä sama ohje vilahteli useammassakin blogissa ilman viitettä. Monet olivat kirjoittaneet, ettei massa jähmety, tai se jää sitkeäksi. Keittelin sitten ihan huolella kauemmin ja lämmöksi tavoittelin 130 astetta. Tuossa vaiheessa massa irtosi kattilaa kallistaessa hieman kattilan pohjasta ja alkoi pikku hiljaa olemaan prossisen värinen. Lopputuloksena rapeasti lohkeava, ja hieman sitkeähkö herkullinen krokantti. Päälle laitoin Maraboun maitosuklaata, sillä se antaa mielestäni vielä Daimimaisemman vivahteen kuin muut. Nämä Daimit päätyivät tarhatäteille annettuun rasiaan.


Aineet:
150 g voita
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia 
2 dl mantelijauhetta
1 dl mantelirouhetta tai lastuja
 
Kuorrutus:
300 g Maraboun maitosuklaata

Ohje: 
Tee ensin krokantti. Sulata voi kattilassa. Mittaa joukkoon sokeri, siirappi, mantelijauhe ja mantelirouhe. Keitä seosta noin 10-15 minuuttia koko ajan sekoittaen, kunnes lämpötila on 130 astetta ja massa on pronssin värinen ja alkaa irrota kattilan pohjasta kattilaan kallistettaessa. Seos saa kuplia koko kiehumisen ajan. Varo polttamasta pohjaan.

Levitä massa leivinpaperille pellille ja nosta päälle toinen leivinpaperin pala. Kaulitse ohueksi, n. 40 x 35 cm levyksi. Anna jähmettyä huoneenlämmössä n. tunti. Kun levy on jähmettynyt, sulata suklaa mikrossa varovasti ja levitä kovettuneen massan päälle. Tee pintaan jälkiä esim. haarukalla. Nosta kylmään, kunnes suklaa on kovettunut. Leikkaa tai taittele paloiksi.

Vinkki:
* Keittolämpötila sekä käytettävän kattilan koko vaikuttaa keittoaikaan. Myös annoksen tuplaaminen vaikuttaa keittoaikaan pidentäen sitä melko paljonkin.

* Voit tehdä krokantin myös ilman mittaria. Tarkkaile tällöin krokantin koostumusta. Kun seos on saanut hieman väriä, kallista kattilaa hieman. Mikäli massa irtoaa pohjasta ja liukuu kevyesti reunoille, on se valmista. Lopputuloksena on rapea, kovahko krokantti. Mikäli haluat pehmeämpää toffeeta, keitä hieman vähemmän aikaa (kuitenkin n. 10 minuuttia riippuen kattilan koosta ja siitä, kuinka kovaa seos kiehuu). 

* Sulata päälle tuleva suklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä seosta vain sen verran, että suklaa juuri ja juuri sulaa. Älä kuumenna seosta liikaa, sillä muuten Daim:n suklaapinnasta tulee harmaa sen jäähdyttyä. 



14 kommenttia:

  1. Kiitos reseptistä! Tuli testattua ja joudun ehkä vielä uudelleen kokeilemaan :).
    http://heidinhullutuksia.blogspot.fi/2014/05/lomalle-lompsis-lasten-tie-vei.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Kävin blogissasi katsomassa ja ainakin näyttivät tosi hyville :) Ei tiedä tarkkaan mikä sulla meni pieleen, mutta ainakin liian pienellä levyllä keittäminen saattaa tehdä näistä hieman toffeemaisempia ja sitkeämpiä. Mutta kokeilepas ihmeessä vielä uudemman kerran! :)

      Poista
    2. Mukava, kun kävit vastavierailulla :)

      Ensimmäistä kertaa, kun tein, niin en ole niinkään varma, että onnistuivatko vai eivät. En tiedä ymmärsinkö oikein tuota, että kun alkaa irrota kattilan reunoilta.. Mutta lapset kehuivat jäljelle jääneitä paloja: 'erittäin hyvää', joten eivät ne ihan kokonaan menneet ainakaan pilalle :)

      Poista
    3. Eivät ne sitten tosiaankaan pilalle menneet, kun lapsetkin noin paljon kehuivat ;D Tuo irtoaminen on vähän hankala kertoa näin kirjallisesti, voisinkin koittaa joskus saada miehen nappaamaan kuvan kattilasta tuossa vaiheessa, niin voisi selkeämmin näyttää. Tosin eipä se vaikuta kuin koostumukseen, maku on kuitenkin aina tosi herkullinen :P

      Poista
    4. Sitä vaan, kun itse on niin kriittinen itselleen ;). Tulee vain ajateltua, että tuskin on onnistuneet.
      Lapsetkin, kun sanoivat, että harmi, kun oli näin vähän meille :D.

      Poista
    5. Niimpä, itselleen on usein liiankin kriittinen, mutta onneksi useimmiten syyttä suotta :) Monesti menekki kertoo laadun ja onnistumisen. Itseäni tosin harmittaa, mikäli en ole päässyt juuri siihen lopputulokseen kuin halusin, vaikka leivonnainen muuten olisikin todella hyvä. Kaiken vain pitää mennä just eikä melkein kohdilleen, sekä maussa että koostumuksessa. Onneksi aina voi kokeilla uudemman kerran ;D

      Poista
    6. Ihan samanlainen olen minäkin luonteeltani :). Ja lapsetkin näkyy jo nyt perineen saman piirteen, että just eikä melkein.. Piirtämisjututkin on neideille, että eivät hyväksy, jos hiemankin menee väärin, vaan pitää olla täydellinen..
      Minulla käsityöt on, missä en hyväksy virheitä, vaikka ei välttämättä valmiissa työssä niin erottuisikaan. Yrittänyt nykyään hieman hellittää.

      Poista
    7. Meidän vanhemmalla tytöllä on ihan samaa, on tosi tarkka piirtämisessä ja itku tulee jossei mene niin täydellisesti kuin haluaa. Olen yrittänyt hieman itsekin rentoutua ja yrittänyt saamaan tytön huomaamaan ettei se ole niin vakavaa. Tyttö onkin selvästi oppinut jotain, sillä kun mun leivonnassa menee joku mönkään, on tyttö heti lohduttamassa "harjoitus tekee mestarin" tai "ensi menee kerralla paremmin" :D

      Poista
  2. Miten kauan nämä säilyvät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin ovat kadonneet ennen kuin ovat menneet huonoiksi ;) Melko pitkään luulisin säilyvät muutoin, mikäli karkkihiiriä ei ole lähettyvillä :)

      Poista
  3. Hei, kokeilin tehdä 2. Ohjeen mukaan, massa haisi keitellessä ihan oksennukselle, mikähän vikana???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaapa oudolta. En nyt äkkiseltään osaa sanoa missä vika.. Käytitkö tuoreita aineita? Ettei vain voi tai mantelit olisi päässeet härskiintymään? Teitkö loppuun asti, minkälainen lopputulos oli, haisiko sekin?

      Poista
  4. Ainekset oli juuri kaupasta hankittu, joten ei kai voi härskiintymisestä olla kyse...eikä mikään niistä erikseen ainakaan haissut (sen tarkistin heti)..en tiedä, voisiko manteli kuumennettaessa tehdä tuollaisen tempun..hyvää tuli eikä kukaan ainakaan vatsavaivoja saanut ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantelin tuoksu muuttuu paljon paahdettaessa, josko olisi tullut siitä.. Pitää itsekin haistella ensi kerralla tarkemmin :) Mutta kiva että palat maistuivat :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...